Ronssia tul!
Suomen eläkeläisleijonat ne menivät sitten ja raastoivat pronssisen kaulakilkuttimen Slovakian pelaajien naaman edestä. Loppujen lopuksi loistava suoritus, kun ajattelee kuinka ailahtelevalla pelillä ne tuli. Suomen mitalisaldo oli sitten yhteensä viisi mitalia, eikä yhtään kultaista. Voin sanoa, etteivät yö unet mene huonon menestyksen takia, kun seurasin ainoastaan lätkäpelit ja niistäkin vaan miesten. Nyt alkaa sitten lätkän ÄmÄm -kisojen odottelu. Mielenkiinnolla tulee seurattua myös KalPan edesottamuksia ÄsÄm – liigassa, kun vielä toistaiseksi asustellaan täällä Savossa. Tuleeko sieltä runkosarjan voitto raumalaisten nenän edestä ja päästäänkö pudotuspelien jälkeen juhlimaan toista peräkkäistä mitalia. Samalla tulee sivusilmällä seurattua syntymäkaupungin omaa joukkuetta Joensuun Jokipoikia, jotka taistelivat ensimmäisessä pudotuspeliottelussa vantaalaisten ylitse. Sattumalta satuinkin muutama viikko sitten löytämään Kiekko-poikien (ex-Jokipojat) pelipaidan, joka on ollut usean vuoden kateissa. Tämän kyseisen paidan selkämystä komistaa oma sukunimeni ja paita sattuu olemaan Espoon Bluesin nykyisen päävalmentajan Petri Matikaisen entinen pelipaita. Omat veikkauksen Suomen jellonien olympia sijoituksesta menivät hieman mönkään, kun finaalipaikkaa heille haeskelin, mutta vitunkos teet jos eivät minua totelleet ja USA jyräsi ohi. Kanadan kuitenkin osasin oikeaan paikkaan veikata, joten ei ne veikkaukset täysin perseelle mennyt, vaan puoliksi päin mäntyä.
Ja siirrytään aiheesta toiseen eli mitä opiskelujuttuihin tulee, niin ne alkaa olla viimeisiä vitutuksia vaille takanapäin. Kaksi koetta ja yksi harkkatyö, niin sitten vois kaiken oppiman unohtaa. Olisi tietysti vielä viiden kuukauden työharjoittelu ja opinnäytetyö, mutta ne sitten kunhan harjoittelupaikka löytyy ja hyvä aihe löytyy. Nyt täytyy lähteä tekemään kaalilaatikkoa, joten palataan astialle, kunhan jotain taas tulee esille.
