Koko porukkamme oli erittäin väsynyt (johtuen vähän nukutusta lennosta ja aikaerosta). Onneksi ei tarvinnut odottaa Shijiazhuangiin lähtevää junaa kuin VIISI TUNTIA!!! Kaikilla oli hermot ihan paskana ja iloisia naamoja oli harvassa. Viiden tunnin odottelun jälkeen pääsimme vihdoin ja viimein kahden tunnin junamatkalle. Suurin osa porukkaa nukkui koko junamatkan, mutta itse tilasin juoma/ruokavaunusta vedellä lantrattua Budweiseria. Tölkki näytti melkein samalta kuin aito tavara, mutta maku kertoi aivan muuta. Kuraa mitä kuraa, mutta tuossa olo tilassa tuntui ja maistui lottovoitolta. Seuraavan kerran kun tämä vaunu kohdalleni sattui, niin täytyi ottaa ensipuraisu tulevaan matkaseuraan eli TsingTao-olueeseen tai niin kuin paikalliset sanoo 青岛啤酒厂. Makua ei voinut sanoa pahaksi, koska se ei maistunut oikeastaan miltään. Sellainen helposti juotavan makuinen panimotuote. Matkanteko ei ollut junareissun jälkeenkään vielä ohi, vaan vielä oli edessä tunnin mittainen bussimatka hotellillemme.

Saavuttuamme hotellille tsekkasimme itsemme sisään ja menin hotellihuoneeseen, jossa majoituin kahdestaan kaverini Timben kanssa. Siellä rupesimme odottelemaan ruokaa, jonka paikallinen yliopisto oli luvannut meille toimittaa, koska me maksoimme siitä heille. Hetken kuluttua saimme eteemme kipolliset riisiä ja jotain lihaa, mikä on edelleen mysteeri mitä se oli. Jotain kissan ja lehmän väliltä varmaankin. Sillä ei ollut mitään merkitystä, koska nälkä oli aivan helvetinmoisen kova ja suussa tämä lihariisihakkelus maistui mitä mainioimmalta. Kun ruoka oli heitetty ääntä kohti, niin pitihän sitä lähteä etsimään tätä TsingTaota, jota jo junassa maistelin. Kiertelimme ulkona pimeässä etsien kauppaa, jonka löytäminen ei ollut mikään helpoin tehtävä, kun tuo kiinankieli ei ole kunnolla hallussa. Yksi 24/7 auki oleva putiikki löydettiin, josta ostettiin kaikki kaupan kaljat. Nyt arvelette, että onpas juoppoa porukkaa, kun heti pitää kauppa tyhjentää kaljasta, mutta siinä kaupassa oli yhteensä 10 olutta, joten ei tuottanut ongelmia kaupan tyhjentäminen. Itse ostin seitsemän olutta, puolenlitran putelin paikallista riisiviinaa ja ison pussillisen vaikka mitä krääsää. Jouduin köyhtymään melkein seitsemän euron edestä. Halpaa, halpaa. Oluet olivat kumminkin 6 desin puteleita, eikä mitään pikku tölkkejä. Pahaksi pettymykseksi huomasin, että kahdessa ensimmäisessä pullossa oli 2,6 % sitä alkomahoolia eli eipä juuri mitään. Maku oli kohtalaisen hyvä, mutta aika vetinen. Reissun aikana melkein poikkeuksetta vietimme iltaa isolla porukalla meidän hotellihuoneessamme, mutta kävimme tutustumassa myös paikalliseen yöelämään. Koko reissu meni ainakin omalta osaltani parin, kolmen tunnin yöunilla, mutta eipä sitä noin kauas lähdetäkään nukkumaan. Ensi kerralla kerron lisää kuulumisia matkasta ja siitä kun maistelimme riisiviinaa. Sitä odotellessa kiitos ja näkemiin.

Tämän lisäksi ensi viikolla tapahtuu poistuminen kalakukkokaupunki Kuopiosta takaisin Joensuuhun. ”Minä lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan farkut verkkarihousuun, kotiseudulle Pohjois-Karjalaan juon kaljaa auringon nousuun.” Asunto löytyi kuin löytyikin pitkän ja hartaan etsimisen jälkeen. Ennen muuttoa pitäisi vaan tällä viikolla suorittaa kaksi viimeistä koetta ja sitten jäisi yksi harjoitustehtävä vielä vaivaamaan. Tällaista kuuluu Jaskalle tällä kertaa ja ensi kerralla toivottavasti jotain uutta. Pitää varmaan ruveta muistelemaan Kiinan reissun tapahtumia, niin saan tännekin kerrottua mitä tapahtui suuressa ja mahtavassa Kiinassa.

Ja siirrytään aiheesta toiseen eli mitä opiskelujuttuihin tulee, niin ne alkaa olla viimeisiä vitutuksia vaille takanapäin. Kaksi koetta ja yksi harkkatyö, niin sitten vois kaiken oppiman unohtaa. Olisi tietysti vielä viiden kuukauden työharjoittelu ja opinnäytetyö, mutta ne sitten kunhan harjoittelupaikka löytyy ja hyvä aihe löytyy. Nyt täytyy lähteä tekemään kaalilaatikkoa, joten palataan astialle, kunhan jotain taas tulee esille.

Tällaisten pelien jälkeen sitä helposti miettii, että miten se kansallisuuden vaihtaminen onnistuu. Otin selvää ja laitoin jo hakemuksen menemään. Olisi vaan jellonat hävinneet Tsekkejä vastaan, niin ei olisi tällaiseen ”huippu” esitykseen tarvinnut tuhlata aikaa. Minulla on selkeä taktiikka pronssipeliä varten. Heitetään kolmosmaalivahti Niittymäki ja ylimääräinen hyökkääjä Immonen pelkästään kentälle, niin varmasti onnistuu paremmin kuin koko joukkueen osalta USAa vastaan. Nämä kaksi pelaajaa ovatkin Suomen turnauksen parhaat pelaajat.

Jos puhutaan hetki vakavasti ja nimetään ne pelaajat, ketkä ovat esiintyneet edukseen tässä turnauksessa, niin herää mieleen vain yksi nimi: Valtteri Filppula. Saman nimen olen kehuissa maininnut jo aikaisemmin ja hän on ollut ainut pelaaja joka on jaksanut yrittää pelata jääkiekkoa. Yritetään nyt hoitaa edes se jämä mitali kotia, vaikka pronssikin olisi mahtava suoritus, ainakin näin huonolle joukkueelle. Huonommin ei ainakaan pysty enää pelaamaan, vaikka minä menisin kentälle. Kävin tosiaan tänään ensimmäisen kerran luistelemassa tänä talvena ja peräti 5 minuuttia. Luistimet olivat niin tylsät ettei niillä oikeastaan pystynyt luistelemaan ollenkaan. Yhdet hienot lipat kyllä vetäisin ja sekin on enemmän kuin Suomen maajoukkue USAa vastaan. Hyvää yötä ja huomenta.

Rekisteröityneitä pelaajia on Yhdysvalloissa reilu puoli miljoonaa ja Suomessa on reilu 63 tuhatta. Jo tältä näkökulmalta katsottuna, ei tarvitse miettiä miksi on ollut varaa jättää papparaiset kotia. Taitaapa Jenkkilän pojilla olla myös valtiossaan tuota pinta-alaakin minne pelaajia ripotella. Suomi ja USA ovat kohdanneet jääkiekon parissa 95 kertaa. Näistä kerroista Suomen jellonat ovat poistuneet voittajana 45 kertaa ja USA 34 kertaa. Olympiatasolla tilastot ovat kuitenkin USA:n puolella voitoin 6 – 3. Yllä mainitut tilastot voi kuitenkin heittää romukoppaan, kun ilta kympiltä tipahtaa musta kuminen läpyskä jäähän keskellä hyistä taisteluareenaa. Tällöin kaikki tilastot ja spekulaatiot ovat täysin turhia, koska kahden taitavan ja taistelevan joukkueen välillä ratkaistaan, kumpi pääsee askeleen lähemmäksi tavoitettaan eli kultaista mitalia. En rupea heittämään omaa arviotani, koska olen sen tehnyt jo 10 päivää sitten täällä blogissani. Eli Suomen pitäisi näiden veikkauksien perusteella humahtaa finaaliin ja Kanadan pitäisi jyrätä Slovakian ylitse Suomelle vastustajaksi. Tässä ei auta kuin yrittää uskoa tähän ajatukseen ja tämän vuorokauden vaihteessa Suomen Jellonien kohtalo on ratkennut. Naikkosjellonat näyttivät jo mallia, kuinka mitali otetaan talteen. Ukkojellonat vois pistää pari astetta kirkkaammaksi.

Tällä viikolla on parina päivänä tullut mukavasti askelia otettua, mitä nyt olen sykemittarin askelmittarista tiiraillut. maanantaina ja keskiviikkona illalla mittari näyttänyt 34 tuhatta askelmaa. Nyt siellä joku ajattelee, ettei tuo ole paljon mitään, mutta sitä kun heittää eteen täyden lumikolan ja rupeaa rämpimään lumihangessa näillä meikäläisen paskana olevilla polvilla kantapäät rakkoja täynnä, niin minusta tuo lukema on aivan kohtuullinen. Sitten kun vielä kävin sählypallon perässä juoksemassa puolitoista tuntia, niin illalla jalat huuti hoosiannaa. Tuollaisissa lumihommissa, tuo palkka puoli on suoraan sanottuna aika surkeaa, mutta kun ottaa sen kuntoilun kannalta, niin samahan se on siellä pyöriä. Toinen vaihtoehto olisi lähteä salille ja maksaa siitä. Tänään torstaina pakkasmittari näyttää pamautti miinus 25 aamulla ja arvelin, että jää tämän kuntoilut väliin. Vaikka olen tehnyt töitä 34ssä miinus asteessa pitkää päivää, niin joskus täytyy tajuta oman työnsä arvo, että onko työstä saatava korvaus sellainen, että perse jäässä kannattaa katolla pomppia. Pitkään ei tarvinnut asiaa miettiä ja eikun takaisin peiton alle.

Kyllä on mukava asua Kuopiossa sellaisella alueella, että vähän väliä pätkii tuo Internetti. Mitäpä sitä nykyaikana pystyy ilman nettiä tekemään, kun sieltä käsin pystyy nykyisin tekemään kaiken. Toivottavasti kohta rupeaa toimimaan, kun muuten kuolen nälkään, paskat tulevat housuun ja pyykitkin pitäisi pestä. lisäksi suihkussa en ole päässyt käymään kahteen päivään, kun tuo yhteys pätkii, kuin omat aivoni. Oletteko Te muutkin huomannut, että jos joku palvelu ei toimi, niin palveluntarjoajaa ei kiinnosta hevon vittua. Laskut tulevat silti aina ajallaan ja vähänkin maksat myöhässä, niin tulee sakkoa siitä. Tavan ihminen kun laittaisi Internet operaattorille laskun siitä, ettei ole pariin päivään netti toiminut, niin siellä vaan naurettaisi. Systeemi toimii aina tavallista ihmistä vastaan ja itkeminen ja hanttiin pistäminen ei auta. Olen lukuisia kertoja soittanut puheluita, kun laajakaistan kanssa on ollut ongelmia, mutta linjan toisessa päässä vaan voivotellaan. Seuraavalla kerralla pitää sanoa, että ei tuo Internetti toimi, joten en pysty maksamaan Internetlaskua. Tässä sitä vaan tietokoneen ääressä istun ja kirjoittelen siitä, etteivät www systeemit toimi, eikä ole tietoa saanko näitä itkujani ikinä julkaistua. Moni Teistä varmasti toivoo, ettei minulla ikinä netti toimisikaan ja pitäisin nämä tekstit omana tietonani. No voihan perskeles. Joku taitaa vakoilla tietokonettani. Koska sillä hetkellä, kun valittelin, ettei netti toimi, niin rupesi systeemit pelaamaan. Terveisiä sille kuka konettani vakoilee. Tällä hetkellä pyllistän tietokoneen näytölleni, joten vakoile sitä sitten. Olisi varmaan kannattanut pitää hanuri housuissa, kun nettiyhteys katkesi saman tien. Mitenhän nyt saan pedattua tuon räjähtäneen sänkyni, kun tuo ihmiskuntamme selkäranka suuri ja mahtava tiedonvaltatie maailman laajuinen verkko on off asennossa? Pölynimurikin sammui kesken imuroinnin, kun langaton yhteys katkesi. Kuinka selviän tästä päivästä? Vastauksen tuohon kysymykseen löytäisin Googlesta, mutta eihän se nyt onnistu. Monet kaverini kehuvat Internetin kautta toimivaa musiikin kuunteluohjelmaa nimeltä Spotify. Mielestäni se olisi hyvä keksintö jos se vaan toimisi. Olen kuulemma vanhanaikainen, kun kuuntelen CD levyjä ja aivan turhaan olen työntänyt rahojani, kun olen käynyt jonkun levyn kaupasta hakemassa. Olen ehkä vanhanaikainen, mutta ainakaan minun ei tarvitse hiljaisuudessa istua, kun WWW päättää olla kiinni. RokkenRolli soi ja spotify kansa kuuntelee hiljaisuutta. Jos satun tykkäämään jostain tietystä artistista/yhtyeestä, niin pystyn sen verran kunnioittamaan hänen työtään, että haen sen levyn Anttilan alennuskorista eurolla. Tiedän että olen hieno ihminen.